Kotiinpaluun siunaus – tuhlaajapoika
Jeesus käytti kansalle puhuessaan paljon vertauksia. Ne olivat
ympäröivästä elämästä otettuja kertomuksia, joilla hän halusi
valaista jumalallisia totuuksia. Jokapäiväisen elämän tuttuihin
kuvioihin liittyvinä ne havainnollistivat julistuksen sisältöä. Yksi
tutuimpia ja kauneimpia Jeesuksen vertauksista on kertomus
tuhlaajapojasta.
Muistamme varakkaan isän, jolla oli kaksi poikaa ja palvelijoita.
Isä näyttää olleen tilanomistaja. Nuorempi heistä, nähtävästi
murrosikään ehdittyään, vaati isältään omaa perintöosuuttaan isän
vielä eläessä. Perintö ei liene ollut kovinkaan pieni siitä
huolimatta, että silloisen juutalaisen käytännön mukaan vanhimmalle
pojalle kuului kaksinkertainen perintöosuus muihin verrattuna.
Tuhlaajapojan vanhempi
Keskityimme tuhlaajapojan vanhempaani veeen, joka ei iloinnut
veljensä paluusta. Päinvastoin hän katkeroitui isälleen, kun tämä
järjesti pidot kelvottoman poikansa kotiintulon kunniaksi. Hän
syytti isäänsä, ettei itse ollut saanut koskaan pitää juhliaan
ystäviensä kanssa, vaikkei isä milloinkaan liene kieltänyt häntä
järjestämästä sellaisia. Hän ei ymmärtänyt isänsä rakkautta, ehkä
siksi, ettei tuntenut tarvitsevansa sitä omaan elämäänsä.
Moraalisesti hänen elämänsä oli ollut paljon kauniimpaa kuin
nuoremman. Mutta veljen palattua kotiin hänelläkin olisi ollut
aihetta mennä itseensä ja kysyä, miksi hän ei voi yhtyä isän iloon
veljensä pelastumisesta. Hänen sydämestään olisi löytynyt tällöin
yhtä pahoja asioita kuin nuoremmalla veljelläkin, vaikka ne eivät
näkyneetkään ulospäin samalla tavalla. Juhlista olisi muodostunut
silloin todelliset perhejuhlat, joissa isän rakkaus olisi yhdistänyt
kaikki toisiinsa. Oletko jaksanut ottaa vastaan Jumalan
anteeksiantamuksen sanassa olevan lupauksen perusteella? Niin toki
saat tehdä, milloin sydämesi kaipaa sitä. Aina se ei ole helppoa.
Silloin on henkilökohtainen rippi usein hyväksi avuksi. Jeesus on
jättänyt suuren vallan meille luvatessaan, että taivaassa yhdytään
siihen anteeksiantamukseen, jonka me julistamme katuvalle,
murheelliselle sydämelle hänen nimessään (Matt 18:18). Avautuminen
luotettavan hengellisen ihmisen edessä auttaa meitä uskomaan sen,
mitä sana lupaa. Siinä on ripin siunaus.
Meidän on hyvä muistaa, millaisella hinnalla syntiemme
anteeksiantaminen on meille hankittu. »Hän, joka ei säästänyt omaa
Poikaansakaan, vaan antoi hänet alttiiksi kaikkien meidän edestämme»
(Room 8:32). Tällöin tuo vastaanotettu Jumalan lahja muodostuu ei
ainoastaan kallisarvoiseksi ja ihanaksi asiaksi vaan myös voiman
lähteeksi uuteen uskollisuuteen ja kilvoitukseen. Sairas tietää
lääkkeen arvon, potilas lääkärin merkityksen. Vain sellainen
ihminen, joka on joutunut suremaan tehtyjä syntejään, joka tuntee
kipeästi taipumuksensa tehdä uudelleen pahaa, joka on huomannut
sydämensä todelliseksi »>synnin tehtaaksi», tajuaa anteeksiannon
ihanuuden. Se on hänelle uuden elämän ehto ja ainaisen ihmettelyn
aihe. On sanottu, että joka torjuu anteeksiantamuksen ainoana
pelastustienä, syyllistyy anteeksiantamattomaan syntiin, koska Pyhä
Henki tahtoo juuri tätä kirkastaa meille.
