JAIRUS SYNAGOGANESIMIES

JAIROS EI JAKELUUN

Mark. 5:22   ja Luuk. 8:41

 Silloin Jeesuksen eteen tuli Jairos, synagogan esimies. Hän heittäytyi Jeesuksen jalkoihin ja pyysi häntä tulemaan kotiinsa.

Jairoksen, Kapernaumin synagogan esimiehen, ainoa lapsi oli sairastunut kuolemantautiin. Pienen perheen arki oli pysähtynyt kuin seinään. 12 vuotta se oli pyörinyt rakkaan tyttären ympärillä.

Suuri hellyys sydämessään olivat isä ja äiti seuranneet nuo vuodet lapsosensa kehitystä. Mutta nyt tyttö oli kuolemaisillaan, eivätkä lääkärit voineet häntä auttaa.

Synagogan esimiehet suhtautuivat yleensä torjuvasti Jeesukseen. Ehkä Jairoskin oli niin tehnyt. Lapsensa hourimista kuunnellessaan hän oli kuitenkin muuttanut mielensä ja lähtenyt etsimään tuota ihmeitä tekevää rabbia. Joku tiesi kertoa, että rabbi oli mennyt veneellä järven taakse. Hätääntynyt isä seisoi laiturilla ja odotti Jeesusta palaavaksi tuskan puristaessa hänen sydäntään. Odotti ja odotti. Entä jos rabbi tulisi liian myöhään?

Kun vene lopulta laski laituriin, tunkeutui Jairos ihmisten välistä Jeesuksen eteen ja heittäytyi hänen jalkoihinsa! Näky oli hätkähdyttävä. Sitten hätääntynyt isä puolittain huusi pyyntönsä Jeesukselle: "Pieni tyttäreni on kuolemaisillaan; tule ja pane kätesi hänen päällensä, että hän tulisi terveeksi ja jäisi eloon."

Jeesus teki työtä käskettyä ja lähti isän mukaan. Suuri kansanjoukko seurasi uteliaana heidän perässään. Yhtäkkiä matkan keskeytti muuan nainen, joka väitti parantuneensa sairaudestaan koskettuaan Jeesuksen viittaan ja alkoi kertoa kahdentoista vuoden sairaskertomustaan. Melkoinen yhteensattuma, että nainen oli sairastunut samana vuonna, kuin Jairokselle oli syntynyt tytär.

Älä enää opettajaa vaivaa

Nähdessään palvelijansa lähestyvän ihmisjoukkoa Jairos aavisti pahaa. Ja aivan oikein, mies kertoi itku kurkussa isännälleen kauheat uutiset: "Tyttäresi kuoli; miksi enää opettajaa vaivaat?" Jairosille oli siis tapahtunut pahin kuviteltavissa oleva onnettomuus: hän oli menettänyt rakkaimman ihmisen maan päällä. Koskaan hän ei enää näkisi tyttönsä iloista hymyä eikä kuulisi tämän iloista livertelyä. Jos sinä, hyvä lukijani, olet kokenut pahimman mahdollisen menetyksen, tiedät varmaan, miltä tästä isästä tuntui.

Miten Jairos pystyisi palaamaan tyhjääkin tyhjempään kotiinsa? Miten lapsen äiti tämän iskun kestäisi? Mitä heillä kahdella olisi elämässään jäljellä muuta kuin pohjaton kaipaus? Kukaan ei voisi heitä enää auttaa. Jeesustakin oli turha enää vaivata. Näin puhui epäuskon ääni.

Mutta Jeesus ei ottanut kuullakseen, mitä puhuttiin, vaan antoi Jynagogan esimiehelle: "Älä pelkää, usko ainoastaan." Isä sai siis Jeesukselta sanan, ja siinä hän rippui kulkiessaan tämän vierellä kotiaan kohti. Mistä muusta se oli osoitusta kuin uskosta, ettei Jairos lähettänyt Jeesusta pois luotaan tässäkään tilanteessa?

Älä siis sinäkään, tragedian kokenut ystäväni, lähde pois Jeesuksen luota eli armovälineiden yhteydestä. Tartu virsikirjaan, tartu Raamattuun, etsiydy uskovien pariin ja ehtoollispöytään. Sillä tavalla sinäkin voit Jairoksen tavoin kohdata Jeesuksen ja kuulla hänen lupauksensa.

Ja niin Jeesus siis kulki Jairoksen rinnalla nuo raskaat askelet tämän kotiin. Joka askelella isä näki sielunsa silmillä sen, mikä häntä perillä odottaisi: lapsen ruumis, vaimon epätoivo, tyhjä loppuelämä. Joka askeleella hän silti tarttui myös Jeesuksen sanoihin: "Älä pelkää. Usko ainoastaan. Älä pelkää. Usko ainoastaan." Näin usko ja epätoivo kamppailivat isän sydämessä.

Lopulta saavuttiin synagogan esimiehen komeaan kotiin, missä hautajaisvalmistelut olivat jo käynnissä. (Hautajaisethan pidetään kuumissa maissa jo vainajan kuolinpäivänä.) Itkijänaiset oli kutsuttu paikalle, ja meteli oli korvia huumaava. Markus kertoo: Jeesus näki hälisevän joukon ja ääneen itkeviä ja vaikeroivia. Ja käypäään aiöään hän sanoi heille: "Mitä te hälisette ja itkette? Lapsi ei ole kuollut, vaan nukkuu." Niin he nauroivat häntä.

Miksi Jeesus väitti lapsen nukkuvan, vaikka tiesi tämän olevan kuollut? Ehkä hän tahtoi osoittaa kuoleman olevan vain uni, josta kaikki heräävät viimeisenä päivänä. Tai ehkä hän ajatteli tytön tulevaisuutta. Millainen julkkis hänestä tulisikaan, jos hänen tiedettäisiin heränneen kuolleista. Oli varmaan parempi, että ihmiset pitäisivät hänen kuolemaansa erehdyksenä.

Isä saa tyttönsä takaisin

Markus jatkaa: Mutta Jeesus ajoi kaikki ulos ja otti mukaan lapsen isän ja äidin sekä ne, jotka olivat hänen kanssaan, ja meni huoneeseen sinne, missä lapsi makasi. Ja hän tarttui lapsen käteen ja antoi hänelle: "Talita kum!" Se on käännettynä: "Tyttö, minä sanon sinulle, nouse." Ja heti tyttö nousi ja käveli. Sillä hän oli kaksitoistavuotias. Ja he joutuivat suureen hämmästykseen.

Synagogan esimiehen kodissa tapahtui uskomaton ihme. Kuollut tyttö hyppäsi sängystä ylös terveenä, pirteänä ja jopa nälkäisenä. Vanhemmat olivat niin pyörällä päästään, etteivät olisi huomanneet antaa lapselle ruokaa, jollei Jeesus olisi heitä siihen kehottanut.

Mutta miksi Jeesus kielsi Jairosta ja hänen vaimoaan kertomasta ihmeestä kenellekään?

Miksi hän suhtautui ihmeisiinsä salailevasti? Jos tällainen ihme tapahtuisi meidän päivinämme, siitä kirjoitettaisiin kohta menestyskirja.

Ilmeisesti Jeesus ei halunnut niittää mainetta pelkkänä ihmeidentekijänä. Hän halusi ennen kaikkea, että ihmiset kuuntelisivat hänen julistustaan ja tarttuisivat hänen lupauksiinsa. Ihme sinänsä ei synnyttäisi pelastavaa uskoa eikä siis veisi ketään taivaaseen. Sen tekisi vain Jumalan sana — ja sen sanan oli Jairos Jeesukselta saanut.

Ylösnousemus ja elämä

Kun Jairos parin vuoden kuluttua kuuli huhuja Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, hän varmaan uskoi niihin heti. Jos Jeesus oli pystynyt herättämään hänen tyttönsä henkiin, niin totta kai hän pystyi itsekin heräämään henkiin. Ja kun Kapernaumiin perustettiin kristillinen seurakunta helluntain jälkeen, liittyi Jairoksen pieni perhe varmaan ensimmäisten joukossa sen jäseniksi kasteen kautta.

Ajatelkaa, millainen onnenpotku tytön kuolema oli ollut hänen perheelleen! Ilman sitä isä olisi ehkä pysytellyt loitolla Jeesuksesta koko ikänsä.

Entä sinä, hyvä lukijani? Olisitko sinä kääntynyt Jeesuksen puoleen ja riippunut hänessä kiinni ilman suuria tragedioitasi?

Mutta mitä Jeesus tahtoo sanoa tämän kertomuksen kautta sinulle, jonka läheinen on jo ehtinyt kuolla? Hän sanoo: "Ei hän ole kuollut, vaan nukkuu. Minä olen ylösnousemus ja elämä. Joka uskoo minuun, saa elää, vaikka kuoleekin." Tartu siis sinäkin kaipauksesi keskellä Jeesuksen lupaukseen. Yhtä varmasti kuin Vapahtaja herätti Jairoksen tyttären, yhtä varmasti hän tarttuu viimeisenä päivänä myös sinun rakkaasi käteen ja nostaa hänet ylös haudasta.

Aikuiseksi kasvettuaan Jairoksen tytär sai varmaan todistaa kokemastaan ihmeestä monelle kastekoululaiselle. Kun hän oli viisikymppinen, syttyi Israelissa juutalaissota. Kaikkien mullistusten keskellä tuo kristitty nainen voi lohduttaa toisia samalla sanalla, jonka Jeesus oli kerran hänen isälleen lausunut. Sen lupauksen tahtoo Vapahtaja sanoa nyt sinullekin, joka näitä rivejä luet, olivatpa elämäsi surut miten suuria hyvänsä:

"Älä pelkää, usko ainoastaan." (Mark. ja Joh. 11:25).

Mailis Janatuinen

AuraNET

© AuraNET Päivitetty 25.04.2026