Järjestäessämme
50-vuotistapaamista saimme tiedon että Sirkka-Liisa on loppiaisen
aikaan 2019 kuollut. Odotamme että joku tekee muistokirjoituksen.
Kari
Hujanen
Saimme viestin Kuusamosta, että
Kari on kohdannut äkillinen kuolemasta 4.12.2017
Kuusamossa on Karin muistotilaisuus ensi viikon lauantaina 13.1.2018.
muistokirjoitus Kari
Hujasen poismenon jälkeen, julkaistu Koillissanomissa 29. 01.
2018.
Mies monessa
mukana
Ystävämme Kari Juhani Hujanen poistui keskuudestamme yllättäen.
Sydän lakkasi sykkimästä 4.12. 2017.
Kari syntyi
Kuhmalahdella 11.1. 1947 eli hän olisi täyttänyt 71
vuotta.Eräjärvellä, Viharjärven koululla hän aloitti kuusivuotiaana
koulutiensä ja oppikoulu alkoi Mämmilänäkin tunnetulla Orivedellä.
Karin elämänmittainen harrastus muiden joukossa, mutta ekä eräs
merkittävimmistä oli musiikki ja sen puitteissa Orivedellä
kuoroharrastuskin alkoi ja päättyi rautalankaorkesteriin, joka ei
ollut kuoronjohtajan mieleen. Muutto Kuusamoon toi Karin Kuusamon
lukioon ja kuusamolaisen musiikkitoiminnan yhdeksi vaikuttajaksi.
Hänen
mukanaolostaan saivat iloita Kuusamon Pelimannit, opiston
musiikkiryhmät kuin kuorotkin. Lukiosta alkoi myös elämänmittainen
ihmissuhde, joka Ulpun (o.s. Koskinen) kanssa kestikin, pitkän
hienon avioliiton muodossa Karin yllättävään poismenoon asti. Tytär
Soile jäi myös kaipaamaan syvästi isänsä kanssa käymien
keskustelujen antia. Ymmärrän niiden olleen erittäin antoisia, kun
hän omissa elämisen valinnoissa on tarvinnut ääneenajattelukumppania.
Tästä isällisestä hahmosta löytyi tuki ja turva ja hyvä
sijaisvanhempi usealle muullekin kuusamolaisnuorelle. Perheen
ulkopuolella, useissa harrastuksissaan ja opettajan ammatissaan oli
monessa mukana aukomassa uusia uria. Lukion jälkeen Kari valmistui
opettajaksi Kajaanin legendaarisesta seminaarista.
Aloitti
opettajana Määttälänvaarassa ja Rukalla. Mutta armeijan ( RUK:n
kurssi 132) jälkeen hän kävi hakemassa eväät varsinaiselle
elämäntyölleen Joensuun Yliopistosta erityisopettajaksi. Pitkä ja
myös uutta aukova erityisopettajan rooli Nilon kouluyhteisössä on
niin monille Kuusamon koululaisille kuin virkamiehille tuttu.
Peruskoulu-uudistus oli merkitykseltään suuri, mutta niin oli myös
se yhteistyö, jota Kari Hujanen ja silloin virkamiesklusteri
virittivät oppimisen tueksi. Mukana olivat koulun kanssa
yhteistyössä erityisopetuksen erilaisia solmukohtia aukomassa
poliisi, sosiaalitoimi ja kasvatusneuvolakin ilman hankalia
raja-aitoja
Koulun
asuntolatoiminnann kehittämisessäkin hän ehti olla mukana.
Harrastuksena mainittu musiikki ja sen ryhmä olivat siis tärkeitä,
mutta paljon oli Karilla muutakin harrastustoimintaa. Uraa aukovaa
siinäkin mielessä Kuusamon urheiluautoilijoiden kisoja varten
aukaistiin kerran rataa Torankijärven pohjaa myöten. Karavaanarit
olivat hänen kanssaan
kaikkien kavereita ja ties kuinka monena pääsiäisenä Rukan
Karavaanaritreffeillä. Kari toimi kisojen päätoimikunnassa ja
paikallisten karavaanareitten kanssa oppaina ja ohjaajina hoitamassa
liikennejärjestelyjä kisoissa.
Koneet ja
laitteet ja niiden tietämys sekä tuntemus oli osaltaan yksi ponnin
siihen, että Kari sai vastuulleen vuosiksi Kuusamon näyttämön
esitystekniikan. Itse hänen kanssaan värkkäsin Kesätapahtumapaikan
teatteritekniikan kanssa Helilammen takana useana vuonna. Kun Nilon
pikkusalista tuli näyttämön koti, Kari oli päävastuullinen
suunnittelija, samoin siirtyminen Kuusamo-talolle ja esitysten
sujuva hallinta sen uudessa teknisessä avaruudessa ei olisi
onnistunut ilman Kari Hujasen työpanosta. Kylki kyljessä rakensimme
viime syksynä Näyttämön suur-ensi-iltaa; Neljäntien risteys Opiston
teatteriksi muutetun vanhan juhlasalin sisään, Karin
innovatiivisella otteella saimme rakennettua toivottavasti sellaisen
kulttuuritilan, että se palvelee Näyttämöä ja Kuusamolaisia hyvin
tulevina vuosina ja muistuttaa kaikkia miehestä, joka oli monessa
mukana.
Kari Hujanen
siunattiin Maskussa 21.12. 2017 ja hänen uurnansa laskettiin
sukuhautaan Iisalmeen 11.1. 2018, hänen syntymäpäivänään.
Seminaariaikainen luokkatoverimme Matti Huotari kuoli Kainuun
Keskussairaalassa 25.4. 2014. Hän oli kotoisin Kajaanin
Vuoreslahdesta. Matin ex- vaimolta 1.5. saamieni tietojen mukaan
Matti kuoli pitkäaikaiseen, loppua kohti pahentuneeseen hyvin
vaikeaan sairauteen.
Matti toimi Kajaanin seminaarin 'ylijärjestäjänä' 1966-67.
Keskeytettyään opintonsa seminaarissa terveydellisten syiden takia
Matti eli ja asui kotitilaansa Kajaanin Vuoreslahden Lahtelaa, jonne
perusti myös perheen. Miehuusvuosinaan Matti harrasti muun muassa
aktiivista raviurheilun seuraamista.
Muistamme lämpimästi poisnukkunutta opiskelutoveriamme Mattia,
"Matti Temmiä" niin kuin me häntä kutsuimme. Näin harvenevat
rivimme.
Olkoon Matti
iäti muistettu.
Vantaan Kaivokselassa äitienpäivänä 11.5.2014 Ena
Luokkatoverimme
Tapani Immonen,
(1945-2011), in memoriam
Runsaat kaksi
vuotta sitten kokoonnuimme, - Kajaanin seminaarista 1969
valmistuneet opettajat -, 40-vuotistapaamiseemme
opiskelukaupunkiimme.
Mukanamme oli tuolloin Tapani Immonen, Tapsa, Outokummusta Leenansa
kanssa saapuneena.
Tiistaina 27.9. minut tavoitti töistä Leenan surullinen
tekstiviesti, että Tapani on vaipunut edellisellä viikolla
kuolonuneen. Tieto pysäytti koko päiväni niin kuin hyvän ystävän ja
opiskelutoverin kuolema tekee. Monen
monituiset muistot Kajaanin seminaarin vuosilta alkoivat pyöriä
mielessä filminauhan tavoin.
Tapani, Tapsa, oli opiskeluaikoinaan lahjakas urheilija, erityisesti
pikajuoksija. Myös koripallo oli hänen suuri harrastuksensa niin
kuin olivat jääkiekko ja jalkapallokin. Hän keskittyi esimerkiksi
pikajuoksuun huolella
ja antaumuksella menestyen Suomen opettajainvalmistulaitosten
urheilukisoissa hyvin.
Toinen hänen persoonansa puoli oli intelligentti: hän tunsi
kirjallisuutta ja kirjoitti paljon itsekin. Kirjallisuuden tuntemus
oli Turun opettajakodin perua. Tapsan vanhemmat olivat
ortodoksievakkoja
Karjalasta asettuen evakkomatkan päättyessä lopulta Turkuun.
Kirjalliset
taipumukset olivat isän geeneistä: Lauri Immonen kirjoitti
dokumenttiaineistoon perustuvan sotaromaanin "Unohdettujen rintama",
WSOY 1967. Sitä pidetään erittäin osuvana teoksena talvisotamme ajan
Petäjäsaaren ankarista taisteluista, viimeiseen mieheen. Kirja on
alan klassikko, joka nyt on löytyessään bibliofiilinen aarre ja
harvinaisuus.
Tapsan oma kirjallinen tuotanto käsittää lehtikirjoitusten ynnä muun
ohella kolme dekkaria, joista ensimmäinen, "Kuolema kukkien aikaan"
ilmestyi viimeisenä opiskeluvuotenamme. Kun juttelin monesti
teoksesta, Tapsa kertoi naurussa suin kirjansa henkilöiden nimien
viittaavan karnevalistisesti
Kajaanin seminaariin.
Seminaarin oppilaskunnan "Kontti"-lehden eli "Repun" teimme 1967
kolmestaan: Tapsa päätoimittajana, minä toimitussihteerinä ja
Aurasen Arto esikuvallisena, työteliäänä ja ehtymättömin ideoin
toimivana
talouspäällikkönä.
Toimittaminen oli hauskaa ja innoittavaa työtä. Se edellytti niin
sanottuja iltaistuntoja, jotka saattoivat joskus venähtää puolenyön
puhteelle niin kuin lehdenteossa konsanaan: voi niitä aikoja...
Tapsa keskittyi opettajanammattinsa sijasta jääkiekkovalmentajan
tehtäviin. Kajaanissa 2009 hän kertoi, istuessamme kahdestaan muiden
4. A:n opiskelukavereidemme ollessa seminaarikierroksella, että
opettajantehtävät jäivät hänellä lopulta hyvin vähäisiksi.
Istunto oli mieleenjäävä. Siitä alkaen uudistimme ja vahvistimme jo
1965 alkanutta ystävyyttämme harvakseltaan sähköpostein. Lähettipä
Tapsa minulle pitkän, omakätisesti kirjoitetun kirjeenkin elämänsä
vaiheista.
Kolme meistä 1969 4. A:lta valmistuneita on nyt tuonilmaisissa,
tähtitarhain tuolla puolen: Lauri "Late" Pitkänen, Kari Kustaa,
"Kusti" Ovaska, Maija-Liisa Kinnunen ”Maikki” ja Tapani "Tapsa"
Immonen.
Opiskelutovereidemme metsä ympärillämme harvenee, puut kaatuvat enää
nousematta. Olisiko aihetta ruveta kokoontumaan kolmen vuoden välein
viiden asemesta? Itselläni asia on ollut tällä keinoin mielessä.
Muistelemme lämpimin ajatuksin tuonilmaisiin siirtynyttä Tapsaa,
joka haudataan ortodoksisin menoin Outokummussa 1.10. Kirjailija
Paavo Haavikko tiivistää surun olemuksen ja sisällön sattuvasti
näin:
"Ensin on suru elettävä,
sitten pitkä ikävä.
Sen ylitse ei pääse, ei ohitse,
ei, on mentävä lävitse kun se on lähellä
ja kaukana kuin kivi tai pilvi."
Ole iäti muistettu, Tapsa.
Vantaan Kaivokselassa 29.9.2011
Eino, "Ena" Kaikkonen
Maija Liisa (Hujanen) Juntunen kertoo hiukan Maikin elämänvaiheista:
Lähdettyämme Opinahjostamme Kajaanin Seminaarista keväällä -69
Maikki asettui asumaan Iisalmeen, jossa hän teki elämäntyönsä
luokanopettajana Kirkonsalmen koulussa. Maikki solmi avioliiton
erityisopettaja Tapani Kokon kanssa v.1973.Vuosien kuluttua
perheeseen syntyi ainokainen Juho poika. Perhe asui "ihmeen hyvässä"
Iisalmessa, mutta silti kesällä kutsui Maanigan Tavinsalmen hurmaava
luonto.
Kun Maikki pääsi eläkkeelle säädetyssä 60v.iässä.hänet saateltiin
vapaalle lauluin ja lahjoin, joista parasta oli kukkakuvioiset
kumpparit, tulevaa puutarhanhoitoa varten täsmävalitut. Soluttauduin
tuohon riemukkaaseen tilaisuuteen tutun rehtorin kautta urkkien ja
ikivanhaan aina kestäneeseen ystävyyteemme vedoten. Olimmehan
asuneet samalla seudulla kaikki nämä vuodet joten yhteys oli
siksikin mahdollista.
Tapanikin pääsi eläkkeelle ja he muuttivat Tavinsalmelle asumaan
Maikki pääsi toteuttamaan suurta intohimoaan, puutarhan hoitoa. Myös
heidän Juho poikansa asuu perheineen siellä lähellä. Se on nyt
erityisen tärkeää yksin jääneelle Tapanille. Maikki ehti iloita
kahden lapsenlapsensa syntymästä ja seurata heidän kasvuaan. Kolmas
ei ihan ehtinyt vielä syntyä.
Maija Liisa Juntunen kertoo hautajaisista:
Maaningan kirkossa oli kaunis rauhallinen
siunaustilaisuus perjantaina 8.4.2011. Maikki siunattiin
ylösnousseeseen Kristukseen uskoen. Toimitusta hoitava pappi oli
erinomaisesti selvittänyt Maikin historiaa ja piti todella hyvän
siunauspuheen. Samoin muistotilaisuuden "Papin sanat" osuuden.
Virsiä yhdessä veisattiin ja kanttorin yksinlaulua “Täällä pohjan
tähden alla” kuultiin.
Maikki oli toivonut, ettei tuotaisi kukkamerta (vaikka itse rakasti
ja kasvatti kukkia), vaan kartutettaisiin Pelastakaa lapset ry:n
tiliä. Toivetta noudatettiin. Maikin perheellä oli kukkavihko me
muut veimme yksittäisiä kukkia, joista kehkeytyi
yksinkertaisuudessaan puhutteleva hautakumpu. Tapsa oli valinnut
Maikille, käsityön taitajalle, kauniin, pellavakankaalla verhotun
arkun.
Muistotilaisuus oli myös hyvin suunniteltu ja lämmin rauhallinen
hetki, jossa oli hyvä viipyä. Lukuisia muistelupuheenvuoroja
käytettiin. Opiskelukaveruudesta saakka ystävän ominaisuudessa
kerroin omassa puheenvuorossani mm. ajastamme Kajaanin seminaarissa,
joten 4a porukan tervehdys tuli siinä tehdyksi.
Tuntui hyvältä ja lohdulliselta kuulla, että Maikki oli ollut valmis
lähtöönsä täältä ikuisuuteen. Hänellä olisi todella ollut paljon
tärkeää ja mieluisaa tekemistä ja vaikuttamista miehensä, poikansa
perheen, ihanien vilkkaiden lastenlastensa, kauniin kotinsa,
puutarhansa, seurakunnan kummikerhotoiminnan ja vaikka minkä kanssa,
mutta niin ne vain on kaikki jätettävä ajan täyttyessä itse kunkin
kohdalla.
Koin jotenkin, että Maikki tässäkin asiassa teki voimakkaana ja
tasaisena persoonana valmistavaa työtä meille toisille. En ole itse
ennen ollut nuoruuteni parhaisiin päiviin tiiviisti liittynyttä
ystävää saattamassa ajasta ikuisuuteen. Monissa hautajaisissa olen
kyllä ollut, mutta tämä oli henkilökohtaisesti erityisen koskettava.
Nämä muistutukset ovat kuin lahjaa, koska ne pakottavat pysähtymään
ja tajuamaan maisen elämän ohikiitävyyden ja lyhyyden sekä
ennustamattomuuden. Opettavat kiittämistä ja suostumista siihen,
että kaikki on jätettävä Jumalalle ratkaistavaksi loppupelissä.
Kristuksen Armon varaan.
Kauniin, valoisan ja ihanan kevään odotusta kaikille tätä lukeville
toivottaa
Varsinaista muistokirjoitusta
ei ole mutta löytyi CV
Syntynyt 5.3.1945, Isojoki
Kuollut 15.6.1995
Ammatti ja jäsenyydet
Kuvanveistäjä, kuvataiteilija
Taidekoulutus
Suomen Taideakatemian koulu 1969-73.
TAITEELLINEN TYÖ
Tiivistelmä
Taiteilijan debyytti oli 1969.
RYHMÄNÄYTTELYT, FESTIVAALIT, RYHMÄTYÖT
Lapuan Taiteilijaseuran näyttely 1971-75,
1978-1980, 1985-87, Kantaryhmän näyttely, Tre 1979, näyttely-79,
Helsinki 1979, Pippuripaletti, Tre 1981, Rauhannäyttely, Helsinki
1981, "Neliapila", Nokia 1982, Pohjalaisen Taideliiton näyttely,
Helsinki 1983, 1985, Non Artin näyttely 1985-86, Lapin taidekoulun
opettajien näyttely, Tornio 1986, Itsenäisyyden 60-v.juhlanäyttely,
Oulu, lukuisia kesänäyttely mm. Voipaalan kesänäyttely 1977, 1981,
1985, Suvi-Pinx 1974-80, 1988, 1989 ja Purnu 1975, 1979.
Suomen Taiteilijain näyttely 1973, 1974, 1977, 1978, 1980, 1983,
1984, 1985, Nuorten näyttely 1972, 1973, Valtakunnan näyttely Turku
1974, Hki 1976, Suomen Kuvanveistäjäliiton näyttely 1975, Sculptor
'80, Hki 1980, Pienoisveist. -kiertonäyttely 1978-79,
veistosnäyttely näkövammaisille 1982, Suomen Kuvataidejärjestöjen
Liiton näyttely 1974, 1975, 1976, 1978, 1985, 1989.
YKSITYISNÄYTTELYT, OMA TYÖ JA ESITYKSET
Lapuan Taiteilijaseuran näyttely 1971-75, 1978-1980, 1985-87,
Kantaryhmän näyttely, Tre 1979, näyttely-79, Helsinki 1979,
Pippuripaletti, Tre 1981, Rauhannäyttely, Helsinki 1981,
"Neliapila", Nokia 1982, Pohjalaisen Taideliiton näyttely, Helsinki
1983, 1985, Non Artin näyttely 1985-86, Lapin taidekoulun opettajien
näyttely, Tornio 1986, Itsenäisyyden 60-v.juhlanäyttely, Oulu,
lukuisia kesänäyttely mm. Voipaalan kesänäyttely 1977, 1981, 1985,
Suvi-Pinx 1974-80, 1988, 1989 ja Purnu 1975, 1979.
KANSAINVÄLISET NÄYTTELYT JA ESITYKSET
Suomal.-kanadal. TL:n näytt. Windsor, Kanada 1971, Suom. nykytaiteen
näytt., Moskova, Neuvostoliitto 1976, kiertonäytt. Moss, Norja 1976,
Ruotsi 1977: Lidingö, Ruotsi 1985-86.
Pienoisveistosnäytt., Castellanza, Italia 1985.
