|
8. Lapseksi jälleen |
|
8. Lapseksi jälleen
Olen usein vanhempien ystävieni kesken seurannut heidän toimintaansa ja ajatellut, että he ovat palanneet takaisin lapsuuteen. Niinhän se on, ympyrä sulkeutuu, elämä on eletty ja palataan lähtöruutuun.
Ei kai tämä vaihe sentään minua koske.
Koskeepas.
Lähdin taas lenkille. Jalkakäytävälle oli satanut pehmeää lunta ihan ohuesti. Kumarruin pyyhkäisemään puhtaan lumen pois kenkäni kärjeltä. Nousin pystyyn ja muistin.
Äiti oli kertonut minulle, kuinka siisti tyttö olin ollut pienestä pitäen. Pyyhin kuulemma aina lumet pois kenkieni kärjiltä. Lapseksi jälleen.
Meni muutama viikko ja olin taas ulkona lenkillä. Kuljin tuolla vähän syrjäisemmillä kaduilla, ei näkynyt muita kulkijoita. Siinä ihan jalkani juuressa oli mukavan kokoinen lumikokkare. Aloinpa potkia sitä edessäni, kunnes se hajosi. Ei huolta, ihan edessä oli uusi lumipallo, jatkoin potkimista.
Siinä samassa muistin kuinka alakoulua käydessäni kävelin yksin parin kilometrin koulumatkaa ja potkiskelin kiviä edelläni. Isä sanoi, että minä menin kolme askelta eteenpäin ja kaksi taakse päin. Aikaa meni ja kivet lentelivät. Lapseksi jälleen.
Olenko tullut lapseksi jälleen, ehkä…