1

6. Ei vaan muista

Joku kumma katoamisvimma on tullut perheeseemme. Muutama kuukausi sitten huomasin, että pieni käsipaino puuttuu. Painoja on kaksi, sininen ja punainen, Espanjan tuliaisina tuotu viisi vuotta sitten. Punainen on kateissa, jossain tässä huoneistossa, mutta missä. Olen penkonut vaatehuoneen nurkkia myöden ja kaikki kaapin aluset, mihin se vaan voisi mahtua. Ei sitä ole missään.

Joulumatkan jälkeen katosi musta neuletakkini, se, jossa ovat kullanväriset napit, rakas vaatekappale, vuosikymmeniä sitten Helsingin tuliaisina tuotu. Neule oli mukana jouluna Vuokatinrannassa, mutta en käyttänyt sitä siellä. Etsin eteisen naulakosta, vaatehuoneesta, komeroista, kaikkialta, ei löytynyt.

Aikaa kului, unohdin koko jutun. Joku päivä sitten etsin kaapistani pitkähihaista puseroa lämmikkeeksi ja siellä se oli. Neuletakkini makasi hyvin siististi viikattuna muiden puseroiden välissä, uskomaton juttu. Tämä kadonnut löytyi.

Ja entäs ne kahvimukit. Nuorin tyttäristä toi tuliaisina Hollannin matkalta kivan teräslangasta rakennetun mukitelineen. Ostin siihen mukavat kuusi kahvimukia, halpaa keramiikkaa Pihtiputaalta, Keihäsmuseon vierestä. Telineessä mukit keikkuvat aina valmiina palvelukseen. Mutta, aivan viime viikkoina silmäni avautuivat. Telineissä keikkui vain viisi mukia. Missä on kuudes ja koska se pakeni paikaltaan? Ei minkäänlaista vihjettä, mihin muki olisi hävinnyt. Etsitään edelleen.

Kerrotaan, että vanhuudessa tapahtuu sellaistakin, että ihminen alkaa luulla jonkun varastavan hänen tavaroitaan. Onneksi me emme ole ainakaan vielä päätyneet tuohon pisteeseen. Uskomme vahvasti, että nuo kadonneet esineet ovat jossain huoneistomme 67,5 neliön sisällä.

Aika näyttää, missä.
Paluu