Arto A u r a n e n, 46, siirtyi kesällä perheineen
Kajaanista 450 km etelään, Lappeenrantaan. Kainuulaisesta
luokanopettajasta tuli tosissaan rakentaja. Kesän aikana alkoi nousta
pystyyn omakotitalo ja elokuun alusta alkoi tehtävä seurakunnan
rakentamisessa Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen uutena piirisihteerinä.
Mutta mikä vei maallikon kokotoimiseksi hengellisen työn tekijäksi,
siitä kertoo Arto mielenkiintoisia asioita.
Kesän ajan ja osan syksyäkin Aurasen perheen asuinpaikkana on ollut
asuntovaunu omakotirakennuksen tontilla. Siinä Arto asuu
lastenhoitajavaimonsa Leenan ja tytärtensä Annelin ja Elinan kanssa;
vanhin tytär Johanna on jo lähtenyt kotoa. 23 vuotta kajaanilaisena
opiskelijana ja opettajana toimineen Arto Aurasen muuton taustalla on
kaksi vaarallista rukousta.
Ensimmäinen vaarallinen rukous
- Kaiken lähtökohtana on tietysti oma uskoontulo syksyllä 1982. Taustana
sille oli avioituminen uskovan tytön kanssa 1965 ja opiskelu Kajaanin
opettajaseminaarisa 60-luvun lopussa, jolloin seminaarissa oli
herätyksen aika. Opiskelin seminaarissa yhtaikaa mm. Heikki Kuosmasen
kanssa, joka oli Kainuun kansanlähetystyön alkuunpanijoita. Silloinen
etsikkoaika meni ohi, ja aika tavalla arvostelinkin tuota herätystä.
Elin tässä maailmassa ja Leena-vaimonikin, joka nuorena oli tullut
uskoon, alkoi vieraantumaan hengellisistä asioista.
Uusi etsikkoaika elämääni tuli 80-luvun alussa. Jo sitä ennen jouduimme
Kajaanissa lastemme kautta tekemisiin uskovien, Kansanlähetyksen
ystävien, kanssa. Kansanlähetyksen lasten päiväkoti pelasti perheemme
kahdesti vaikeasta lastenhoitopulmasta. Muuttaessamme omakotitaloon hyvä
ystävämme Kansanlähetyksestä pelasti meidät kolmannen kerran
lastenhoitopulmastamme ja tilasi meille Uuden Tien. Näissä vaiheissa
Leenalla alkoi uusi etsinnän vaihe. Hän rupesi käymään Kansanlähetyksen
seuroissa ja koki hengellisen uudistumisen 1980.
Kaksi vuotta myötäelin ja kipuilin vaimoni rinnalla näiden hengellisten
asioiden kanssa. Vaimoni veti minut, vastahakoisen, mukaan
Kansanlähetyksen seuroihin, joissa sana rupesi sattumaan. Syksyllä 1982
rukoilin ensimmäisen vaarallisen rukouksen: "Tässä olen, Herra, ota
minun elämäni." Siitä alkoi uskontieni, jota seuraavana keväänä
koeteltiin tyttäreni sairauden välityksellä. Silloin rukoilin:
"Tapahtukoon sinun tahto, Herra."
Jumalan tahtoa olen halunnut elämässäni etsiä. Olin noissa vaiheissa
kaulaani myöten täynnä erilaisia maallisia rientoja ja
luottamustehtäviä. Vähän kerrassaan irrottauduin niistä, viimeksi
paikallisen ammattiyhdistyksen vastuutehtävistä, ja rupesin antamaan
aikaa hengelliseen työhön.
Toinen vaarallinen rukous
- Lähdin Kainuun Kansanlähetyksen työntekijöiden matkaan seuroihin
todistajaksi ja puhujaksi. Se antoi rohkeutta hengelliseen toimintaan.
Minut vedettiin mukaan Kainuun Kansanlähetyksen johtokuntaan ja
erilaisiin vastuutehtäviin. Olin vastuussa miestenpiirissä,
Missio-piirissä, seuratiimin vedossa ja, iltahartauksien pidosta sekä
pienpiiritoiminnasta.
Jossakin vaiheessa huomasin, että tehtäviä alkoi kasautua liikaa. Ei
enää jäänyt riittävästi aikaa varsinaiseen omaan ammattiin. Vuosi sitten
kesällä olimme yhdessä vaimon kanssa valtavan innostuneita Herran työstä
ja suunnittelimme kaikenlaista niin, että Kansanlähetyksen
työntekijätkin rupesivat pidättelemään. Tuossa vaiheessa rukoilin toisen
vaarallisen rukouksen: "Jos tahdot, Herra, ota vaikka kokonaan."
Tuon rukouksen jälkeen alkoi tapahtua. Minulle tarjottiin erilaisia
mahdollisuuksia kokotoimiseen hengelliseen työhön. Omalla kohdallani
koin johdatukseksi sen, että Etelä-Saimaan eläkkeelle jäävä
piirisihteeri Pauli Silvento i n e n otti yhteyttä ja pyysi
piirisihteeriksi.
Asiat alkoivat rullata. Kävin tutustumassa tilanteeseen ja johtokuntaan.
Rupesimme selvittelemään asuntoasioita ja myymään omakotitaloamme
Kajaanissa. Kesän alussa siirryimme Lappeenrantaan ja siitä lähtien
olemme tosissamme rakentaneet omakotitaloamme.
Työ alkaa
- Elokuun alusta otin vastaan piirisihteerin tehtävät. Heti alussa
olin mukana liikkeen valtakunnallisen Nuorten kesätapahtuman tehtävissä
ja samalla sain tutustua paikallisiin ystäviin. He ovat myös auttaneet
minua talon rakentamisessa.
Työn hahmottaminen ja suunnittelu on vielä kohdallani alussa, mutta
Kainuun Kansanlähetyksen aktiivina toimiminen opetti vuosien varrella
paljon. Haluan erityisesti pitää esillä maallikkovastuuta ja tukea
uskovat ystävät voivat ottaa harteilleen. Ensimmäinen toivomukseni on
löytää ystäviä, joiden kanssa saan toteuttaa toimintaa. En halua, että
kaikki on kiinni minusta, työntekijästä.
Pienryhmätoiminta -, raamattu, rukous-, lähetys- ym. piirit - ovat
tärkeä osa työtä. Sunnuntai-iltapäivisin tulee Lappeenrannassa olemaan
perheystävällinen ystäväkokoontuminen, maanantaina toimistolla raamattu-
ja rukouspiiri, tiistaina lähetyspiiri, keskiviikkona päiväpiiri johon
myös äidit lapsineen voivat tulla, torstaina raamattuopetusilta ja
lauantaina nuorten ilta. Maakunnassa tulen vierailemaan voimieni mukaan,
ja jokaiselle paikkakunnalle haluaisin perustaa ystävien säännöllisen
raamattupiirin. Edessäni on seurakunta- ja kirkkoherrakierros, jotta
pääsisin tutustumaan työkenttääni.
Haluan sydämestäni olla rakentamassa Herran seurakuntaa. Sitä on
opettanut myös oman omakotitaloni rakentaminen. Siinä tarvitaan
monenlaisia työvälineitä. Seurakunnan rakentamisessa tarvitaan kaikki
uskovat ystävät armolahjoineen, ja tämä rakentamistehtävä on yhteinen
tehtävä, ei vain työntekijöiden: siinä tarvitaan kaikki uskovat omille
paikoilleen.
Ensi tuntuma on minulle ollut myönteinen. Ihmiset täällä Karjalassa ovat
vilkkaita ja eloisia, avoimia. He puhuvat itsestään, mikä taas
kainuulaisille oli paljon vaikeampaa. Omalla ja koko perheen kohdalla
olemme saaneet kokea todeksi Raamatun lupauksen: "Minä johdatan heitä,
kun he kulkevat rukoillen." Olemme rukoilleet johdatusta vaimoni kanssa,
joka on ollut minulle korvaamaton apu. Yhdessä me teemme tätä työtä.
Juha Väliaho
takaisin