HAASTATTELU

Lyhyt työura

"Kun näkisi revontulet vielä"

Dilatoivaa kardiomyopatiaa sairastava Leena Auranen saa mieheltään tukea aina, kun toivottomuus iskee.

Teksti: Eevi Kinnunen Kuvat: Laura Vesa. | Ollut Etelä-Saimaa lehdessä 3.1.2013

Viime syksyn piti olla se, jona Leena Auranen saa kuulla olevansa terve. Vuonna 2003 todetun leukemian seurannan oli määrä päättyä. Tuon syöpäsairauden Auranen selättikin, mutta terveen papereita hän ei saanut.

On joulukuu 2011. Leena Auranen on kylässä tyttärensä luona ja kävelee ylös pihan loivaa mäkeä. Kevyt nousu tekee kehon oudon voimattomaksi. Hengästyttää ja olo on huono. Auranen päättää hakeutua lääkäriin. Maaliskuussa 2012, lukuisten tutkimusten jälkeen, tulee diagnoosi. Auranen on sairastunut dilatoivaan kardiomyopatiaan. Yksi sairaus on vaihtunut toiseksi.
Dilatoiva kardiomyopatia on harvinainen, parantumaton sydänsairaus. Taudissa sydänsolut korvautuvat pikkuhiljaa sidekudoksella ja sydämen pumppausteho heikkenee. Kardiomyopatia etenee jokaisella sairastuneella eri tavalla, eikä potilaalle pystytä antamaan tarkkaa ennustetta.
Aurasen sydämen vasen kammio on rappeutunut. Hänellä on lääkitys, jolla sydämen pumppausvoimakkuutta pudotetaan sen verran alas, että lihas ei joudu tekemään liikaa töitä.
Jos sydän joutuu liian tiukille, Auranen tuntee sen heti. Voimat katoavat ja alkaa oksettaa. Sairauden syitä ei tiedetä, mutta esimerkiksi sädehoito voi olla yksi aiheuttaja. Auranen uskoo, että tauti on seurausta raskaista syöpähoidoista.
Kardiomyopatia-diagnoosi oli Auraselle järkytys, sillä sairauteen ei ole parannuskeinoa.
− Olen paljon epätoivoisempi kuin aiemmin. Leukemiapotilaana ennuste oli, että joka toinen selviää. Silloin saattoi uskoa siihen, että ehkä itse on se onnekas, joka selviytyy.
Osa kardiomyopatia-potilaista pääsee sairaudestaan eroon sydämensiirrolla, mutta 69-vuotiaalle Auraselle toimenpidettä ei enää tehdä.

Aviomies Arto Auranen on se ihminen, joka estää vaimoaan lannistumasta. Hän vitsailee, että heidän parisuhteessaan hän on kaasu ja Leena on jarru. Erilaiset luonteet tasapainottavat toisiaan.
− Positiivinen elämänasenne on hirveän tärkeä. Vaikka kyllä tuo toinen aina yrittää minuakin masentaa.
Leena Aurasta sairaus turhauttaa, sillä hänellä riittää elämänhalua.
− Olisi niin kiva mennä ja touhuta, mutta kun ei jaksa.
Kuolemaa Auraset eivät pelkää, vaan pitävät sitä jollain tapaa tuttuna ja luonnollisena asiana. Kuolemaa on pohdittu jo leukemian sairastamisen aikana ja uudestaan viime vuonna, jolloin sekä Arton että Leenan äidit menehtyivät.
− Kuolema on meillä läpipuhuttu juttu.
Aurasten mukaan sairaudet ovat lähentäneet heitä entisestään. Artosta vaimon menettäminen tuntuu vieraalta ajatukselta.
− Minä en osaa elää yksin. Minua ei vain ole luotu siihen.

Sairaus on muuttanut kodin rutiineja. Arto on esimerkiksi tullut mukaan keittiöön ja alkanut opetella ruoanlaittoa. Samalla ruokavaliota on kevennetty.
Arton kahvikuppiin suli ennen kaksi palaa sokeria, kun nykyisin riittää yksi. Leena on luopunut kahvisokerista kokonaan. Paistorasvana he käyttävät aina öljyä, vaikka Arto kaipaisikin välillä voita.
Harrastuksia lappeenrantalaisparilla riittää luetteloksi asti. He käyvät kolmesti viikossa kuntosalilla ja matkailevat kotimaassa ja ulkomailla. Täksi vuodeksi on varattu lennot Unkariin ja Lontooseen.
Suomessa he reissaavat matkailuautolla. Monia jouluja, pääsiäisiä ja sateisia kesäpäiviä on vietetty leirintäalueilla.
Yhdeksi hauskimmista harrastuksistaan Auraset nimeävät geokätköilyn. Siinä ideana on yrittää internet-opasteiden avulla löytää luontoon piilotettuja kätköjä. Kerran matka Lappeenrannasta Tampereelle kesti kuusi tuntia, kun matkan varrelta piti etsiä pari kätköä.
Leenan mielestä yhteistä aikaa saisi olla nykyistä enemmänkin. Arto on virallisesti eläkkeellä, mutta käytännössä yhä mukana työelämässä. Hän muun muassa harjoittaa kustannustoimintaa ja antaa atk-opastusta.
Leena toivoo, että Arto malttaisi pysyä nykyistä enemmän kotona. Ja saisi mies rupatellakin enemmän.
− Toisille riittää, että istutaan pöydässä hiljaa, mutta ei se naiselle riitä.
Aurasilla on kolme tytärtä ja viisi lastenlasta. Parin toiveena on käydä suvun nuorimmaisten kanssa matkailuautoreissuilla ja nähdä, pääsevätkö kaikki lapset rippikouluun. Lisäksi heillä on oma, yhteinen haave.
− Ne revontulet pitäisi vielä nähdä.
Auraset viettivät joulukuussa 47-vuotishääpäiväänsä. Kolmen vuoden päästä juhlitaan kultahäitä.
− Me olemme puhuneet, että mennään nyt ensin sinne asti ja tehdään sen jälkeen taas uusi sopimus.

Kuvateksti: Leena ja Arto Auranen  ovat kokeneet vaimon sairauksien lähteneen heitä. Leena Aurasta sairaus turhauttaa, mutta aviomies pitää yllä positiivista elämänasennetta. Heitä yhdistää yhteinen usko Jeesukseen.

Paluu

copyright AuraNET / Etelä-Saimaa Päivitetty 08.02.2013