Kun Arto ja Leena Auranen ilmoittivat muuttavansa Lappeenrannasta Jyväskylään, ystävät ja tuttavat kyselivät, että miksi ihmeessä. Eikö olisi ollut aika nauttia menneiden vuosien työn hedelmistä ja pysyä leppoisasti aloillaan?

Arto oli toiminut 12 vuotta Etelä-Saimaan Ev.lut. Kansanlähetyksen piirijohtajana. Alueen seurakuntiin oli saatu rakennettua luottamukselliset suhteet ja piirin toiminta rullasi mukavasti. Leena puolestaan työskenteli mieleisessä paikassa piirin toimistossa.

- Ei ollut mitään hyvää syytä kieltäytyä, kun viime keväänä kysyttiin, lähtisinkö Keski-Suomen Kansanlähetyksen piirijohtajaksi, Arto kuitenkin sanoo.

- Jumalan valtakunnan työntekijä ei voi olla paikoillaan kuin naulattuna – kyllähän kalastajakin vaihtaa aika ajoin paikkaa ja viehettä, hän vertaa.

- Ei meillä ollut mitään siteitä tänne. Kaikki, jotka ovat kuulleet muutostamme, ovat kuitenkin kehuneet Jyväskylää – emmekä mekään ole vielä huomanneet mitään huonoa.

Kalajoki - Kajaani - Lappeenranta - Jyväskylä

Arto aloittaa uudessa työssään syyskuun alussa, jolloin myös Leena vaihtaa työmaakseen Keski-Suomen Kansanlähetyksen toimiston. Perheen kolme aikuista tytärtä ovat jo maailmalla.

Arto on koulutukseltaan peruskoulun luokanopettaja. Kalajokelainen nuorukainen hakeutui opettajan oppiin Kajaaniin, jossa hän sitten myös työskenteli opettajana 23 vuotta. Vuonna 1982 tapahtuneen uskoontulon jälkeen Arto löysi tiensä Kansanlähetyksen pariin, jossa toimi vapaa-aikanaan. 12 vuotta sitten tuli kutsu päätoimiseen hengelliseen työhön Lappeenrantaan. Välillä Arto oli myös koulumaailmassa tehden osa-aikaisesti uskonnonopettajan töitä yläasteella ja lukiossa.

- Oli hyödyllistä olla tekemisissä nuorten kanssa ja tutustua heidän maailmaansa.

Arton kiinnostuksen kohteita ovat olleet myös Venäjän-työ sekä avioparityö.

Hengellisyyttä löytyy

Keskustasta Tellervonkadulta kodin löytäneet Auraset ovat jo havainneet, että Jyväskylässä on kirkkoja, seurakuntia ja hengellisiä liikkeitä joka lähtöön.

- Eräänä päivänä vaimoni tuli kävelyltä ja huudahti, että “minä löysin taas yhden kirkon!”

- Tässä jo melkein kysyy, että mihinkäs minua täällä enää tarvitaan, mies virnistää, mutta arvelee, että Kansanlähetykselle rakkaat asiat, Raamattu, herätys ja lähetys kuitenkin ansaitsevat tulla esille vielä yhden Aurasenkin kautta.

Arto kertoo, että hän haluaisi rakentaa Keski-Suomen Kansanlähetyksessä kodin ilmapiiriä, jossa erilaiset ihmiset voisivat tuntea olonsa kotoisaksi. Yhteisen kodin sateenvarjon alla voi sitten toimia monenlaisia ryhmiä sen mukaan kuin ihmisillä on lahjoja ja kutsumusta.

- Täällä on hirveän hyvät mahdollisuudet toimia: ihmiset haluavat tehdä asioita, kunhan joku “antaa luvan”, Arto kertoo vaikutelmiaan Keski-Suomen kansanlähetysympyröistä.

Herätysliikkeet osa kirkkoa

Arto vakuuttaa tulevansa Jyväskylään nöyrällä ja kyselevällä mielellä, vaikka onkin helposti innostuva ja nopeasti toimeen tarttuva mies. Hän korostaa herätysliikkeiden olevan osa luterilaista kirkkoa. Se, että ihmisille tarjotaan mahdollisuutta toimia jonkin herätysliikkeen piirissä, rakentaa Arton mielestä myös paikallisseurakuntaa.

- Jumalan elovainiolla on paljon työtä eri järjestöille ja herätysliikkeille.

- Herätysliikkeet ovat rikkaus Suomen kirkolle, ne ovat sille erinomaisia työkaluja ja jokaiselle on oma peltosarkansa.

Arto toivookin, että seurakuntien ja Kansanlähetyksen välillä olisi hyvät välit ja seurakunnat kertoisivat, mitä ne toivovat Kansanlähetykseltä. Arto korostaa, että hän haluaa ottaa työssään huomioon seurakuntien tarpeet ja toiveet.

- Hengellisen työn tekijä antaa helposti liikaa itsestään, arvioi Arto ja muistuttaa, että työn ja levon oikea suhde on syytä pitää mielessä, etteivät vapaat ja lomat jää pitämättä.

- Lomakin on palvelusta, sanottiin armeijassakin. Lomalla levätään, jotta sen jälkeen taas jaksetaan.

Arto onkin huilinut kesällä kunnolla, että on päässyt kotiutumaan uuteen kaupunkiin ja maakuntaan. Keskisuomalaiset ovat osoittautuneet välittömiksi ihmisiksi, joilla on aikaa pysähtyä juttelemaan kadullakin.

Jari Salomaa

 Takasin