- Perhe-elämä
pitää huolen siitä, että omilla saavutuksilla ei pääse
kukkoilemaan, sanoo kolmen tyttären isä, opettaja ja
Etelä-Saimaan
Kansanlähetyksen piirijohtaja.
- Olin huono isä, työnarkomaani, joka oli paljon
poissa kotoa,
lappeenrantalainen Arto Auranen tunnustaa.
Syyllisyys omista laiminlyönneistä johti hänet Taivaan
Isän armahtavaan syliin.
Arto Auranen on pohjalainen mies, joka on asunut
parikymmentä vuotta
Kainuussa ja on nykyisin hyvää vauhtia karjalaistumassa.
Aikaansaamisen
tahto yhdistyy hänessä avoimuuteen ja rohkeuteen näyttää
tunteita. Suurta
suorittamisen tarvetta ei kuitenkaan voi panna pelkästään
pohjalaisuuden
tiliin. Enemmän siinä on ollut sitä, että sydän ei
ole antanut itselle
rauhaa. On ollut vaikeaa rakastaa itseään sellaisena
kuin on,
aikaansaamisista riippumatta. Arto Auranen on pahoillaan
siitä, että perhe
on saanut maksaa hänen levottomuudestaan kovan hinnan.
-- Isän tehtävä on tarjota lapselle lujaa rakkautta ja
läsnäoloa. Minä en
ollut tarpeeksi läsnä. Turvasin kyllä leivän,
tiilitalon ja Volvon.
Monet vuodet menivät järjestötoiminnassa ja muissa
harrastuksissa. Ahkeraa
ja idearikasta miestä pyydettiin mukaan kaikkeen
mahdolliseen.
-- Olin joo joo -mies: "Kyllä minä hoidan ja järjestän".
Kotona kasvavien lasten lisäksi Arto Aurasen vastuulla
oli 32 pientä
peruskoululaista, jotka aamuisin tapittivat häntä
luottavaisina. Oppilaiden
katseita oli usein raskasta kohdata, koska aika ja
ajatukset kuluivat liian
paljon muissa kuin heidän asioissaan.
Auranen tiesi, miten kipeästi monet koululaiset
tarvitsivat turvallista
miesopettajaa, varsinkin yksinhuoltajaperheissä kasvavat
pojat.
-- Olin isä rikkinäisten kotien lapsille. Kaikkein
hankalin oli minulle
kaikkein rakkain, ja osoitin rakkautta myös pitämällä
rajoja.
Koska Aurasella oli voimakas opettajankutsumus, lasten
laiminlyöminen poltti
häntä ankarasti. Lopulta syyllisyydentunne sai hänet lähtemään
uskovan
vaimon mukana seuroihin.
Mistä saarnaajat tiesivät
-- Seuroissa puhuttiin minun ongelmistani,
tyhjyydestä ja syyllisyydestä.
Ajattelin, että vaimo oli kertonut saarnamiehelle
ongelmani.
Vihastuneena Arto Auranen puuskahti mielessään, että häntäpä
ei käännytetä.
Hiukan myöhemmin mies kuunteli kotona sohvapöydälle
asettelemastaan pienestä
radiosta sunnuntain jumalanpalvelusta.
-- Taas saarnamies saarnasi minun ongelmistani. Käsitin,
että nyt vaimo ei
ollut voinut hänelle puhua. Silloin ymmärsin, että
Jumala puhuttelee minua!
Arto Auranen etsi käsiinsä sielunhoitajan, jonka kanssa
rukoillessaan hän
ymmärsi olevansa hyvin syntinen mies.
-- Tunnustin syntini ja sain ne anteeksi Jeesuksen
ristinkuoleman perusteella.
Auranen oli opettanut koulussa lapsille, että Jumalan
Poika tuli taivaasta
maan päälle kantaakseen meidän syntimme ristille,
mutta se oli ollut vain
pään tietoa.
-- Pyhän Hengen täytyi tehdä minulle henkilökohtaisesti
todeksi se, että
kaikki syntini todellakin ovat kokonaan anteeksiannetut,
koska Jeesus on ne
sovittanut.
-- Tämä on mahtava juttu miehelle, joka on pikkupojasta
asti yrittänyt
teoillaan ansaita hyväksyntää.
Taivaan Isän rakkaudessa ei kysellä ansioita eikä se säikähdä
ihmisen pimeää
puolta.
Rajat tekevät hyvää
Arto Auranen on pahoillaan siitä, että hän
antoi lapsilleen liian vähän
aikaa kun nämä olivat pieniä. Lempeästä kurista tyttäret
ovat kuitenkin
isäänsä kiittäneet. Säännöt ja niistä kiinnipitäminen
ovat luoneet elämään
turvallisuutta ja rohkeutta.
Isänä oleminen on opettanut Arto Auraselle, miten
rajatonta Jumalan rakkaus
on. Eihän hänkään epäonnistunutta lastaan hylkää,
kuinka sitten Jumala, jota
ei väsyminen eikä neuvottomuus rajoita.
Aikuistuvien lasten valintojen kunnioittaminen on
vanhemmille usein vaikeaa.
Rakkautta tulisi Aurasen mielestä jaksaa osoittaa juuri
silloin, kun lapsi
tekee vanhemman mielestä väärän ratkaisun.
-- Lapsi tietää omassatunnossaan, että hän tekee väärin.
Täysi-ikäiselle ei
tule antaa neuvoja ja kieltoja. Jos niin teet, teet tyhjäksi
Jumalan antaman
omantunnon.
Arto Auranen muistuttaa tutusta sanonnasta: Puhu enemmän
Jumalalle lapsista
kuin lapsille Jumalasta.
Arto Aurasen ja hänen vaimonsa Leenan tyttärillä on
kolme nimeä. Ne ovat
ilo, suru ja rauha. Jokaisella tytöllä on vuorollaan
jokin näistä nimistä.
-- Suurimman rakkauden kohteena on lapsista aina se,
jonka nimi on suru.
Ilon jaamme, ja rauhasta nautimme.
Puoliso on peili
Arto ja Leena Auranen ovat oman suhteensa
takkujen kanssa taistellessaan
oppineet asioita, joista on ollut jaettavaksi toisillekin.
Aurasen mielestä
monessa avioerossa ja houkutuksessa lähteä "uuden
rakkauden" matkaan on kyse
siitä, että ei uskalleta katsoa omaa pimeyttä pohjaan
asti.
-- Vaimo on peili omaan rikkinäisyyteeni, hän pakottaa
minua näkemään oman
pimeän puoleni.
Kun toinen ihminen alkaa tulla liian lähellä ja peili
alkaa heijastaa
epämiellyttävää totuutta omasta itsestä, tai jokin
menneisyyden työstämätön
kipu alkaa nousta pintaan, tulee kiusaus väistää
totuutta kumppania vaihtamalla.
Uusi suhde ei kuitenkaan auta, vaan edessä on hetken päästä
sama
kohtaamattomista asioista nouseva ahdistus.
Parhaimmillaan kriisi voi parisuhteessa johtaa siihen,
että kumppanit
auttavat toisiaan näkemään pimeän puolensa,
armahtavat itsensä ja toisensa
siitä huolimatta mitä näkevät ja auttavat toisiaan
hyväksymään oman historiansa.
Pariskunnat toisiaan hoitamaan
Jos jompi kumpi puolisoista ihastuu kolmanteen
osapuoleen, kannattaa asiaa
Aurasen mielestä lähteä yhdessä puimaan luotettavan
avioparin kanssa.
Sukupuolten välisiä eroja ymmärtää usein helpommin,
kun oman suhteen
haasteita voi verrata toisen pariskunnan kokemuksiin.
-- Usein jo se auttaa, että molemmat saavat sanoa minä-
viestejä: "Näin minä
koen, ajattelen ja tunnen".
-- Älä esitä vaatimuksia, mutta rohkene esittää
toiveita.
Ulkopuolisen kuuntelijan läsnäolo opettaa puolisoita
oikeasti kuuntelemaan
toisiaan. Kuuntelemisessa ja ymmärtämisessä voi olla
sellainen voima, että
arjen nujertama suhde voi leimahtaa uuteen lämpöön.
Epäonnistuneita etsimässä
Avioliitto kaivaa ihmisestä esiin monta
monituista kertaa voimattomuuden ja
kykenemättömyyden tunteita. Oman hyvän tahdon rajoille
joutuminen pakottaa
huutamaan Jumalaa avuksi.
-- Ei Jumala etsi onnistuneita vaan epäonnistuneita.
Auranen muistuttaa Raamatun naisesta, jonka ruumis oli
koukistunut eikä hän
pystynyt oikaisemaan itseään suoraksi. Jeesus kuitenkin
halusi ja pystyi
auttamaan naista. Jeesuksen sanan voimasta nainen
suoristui.
Arto ja Leena Auranen tietävät, että parhaiten he
voivat auttaa ihmisiä sen
kautta, mitä Raamattu ja rukous antavat. Arto Auranen
varoittaa kuitenkin
väistämästä ongelmia hengellistämällä ne.
Uskovaisella voi olla kiusaus
piiloutua hurskauden kaapuun ettei tarvitsisi paljastaa
itseään
haavoitettuna, tarvitsevana ja syntisenä ihmisenä.
Suhde voi olla myös niin lukossa, että rukous
puolisoiden välillä ei
kerta kaikkiaan suju. Jos ei pysty puhumaan, ei yleensä
pysty myöskään
yhdessä rukoilemaan. Silloin kysytään
rinnallakulkijoiden uskollisuutta,
ihmisiä, jotka jaksavat rukouksin taistella yhteyden löytymisen
puolesta.
Pysähtymistä oppimassa
Arto Auranen toivoo, että hän oppisi olemaan
kiireettömästi aloillaan.
-- Jumalan Sana opettaa minua elämään tässä hetkessä.
Raamattu rauhoittaa ja
saa joskus unohtamaan kaiken ympärillä olevan.
-- Jumala hoitaa armollaan minussa olevaa pientä, hyväksyntää
kaipaavaa poikaa.
Arto Auranen on löytänyt Jumalan nimenomaan Isänä,
jonka kanssa elämä on
upean kokonaisvaltaista ja samalla hyvin arkipäiväistä.
-- Usko kuuluu arkipäivään, koska Kristus elää
keskellämme tässä ja nyt.
Ovet Jumalan luokse ovat auki.
Danielle Nikula
Kuvatekstit: (kuva ei ole saatavissa)
Anteeksiantaminen on vaikeinta silloin, kun sitä ei
pyydetä. Se on kuitenkin
avain vapauteen sekä sille, joka on rikkonut että
sille, jota vastaan on
rikottu, Arto Auranen sanoo.
Puutarhan kasveja jyrsiviä myyriä ei yleensä näe,
mutta jäljet näkyvät.
Tuhojen torjunnassa on kaksi puolta: kasvit on suojattava
ja myyrät täytyy
yrittää pitää poissa.
|