Enää emme arvosta terveyttä, siksi
saimme taudin, jotta ymmärtäisimme – meidän on
tehtävä työtä terveytemme kanssa.
Enää emme arvosta luontoa
ympärillämme, siksi saimme taudin, jonka seurauksena
vähän kykenemme luonnossa oleskelemaan.
Jo meidät saatiin unohtamaan, millä
tavalla perheenä tulisi elää, siksi saimme taudin,
joka sulki meidät koteihimme, jotta oppisimme
jälleen perheenä elämään.
Enää emme kunnioita iäkkäitä, siksi
saimme taudin, joka muistuttaa heidän
erehtyväisyydestään.
Enää emme arvosta terveydenhoidon
työntekijöitä, siksi saimme taudin, joka muistuttaa
meitä heidän korvaamattomuudestaan.
Enää emme kunnioita opettajia, siksi
saimme taudin, joka sulki koulumme, minkä
seurauksena vanhemmat yrittävät opettaa lapsiansa.
Ajattelimme, että kaiken voimme
ostaa, joka paikassa voimme ostaa, heti ja silloin
milloin vain haluamme, siksi saimme taudin, joka
näyttää, missä määrin kaikki tämä ei ole
luonnollista eikä itsestään selvääkään.
Vapaa-aikaamme ostoskeskuksissa
vietimme, siksi saimme taudin, jotta käsittäisimme,
onnea ei voi ostaa.
Kovin paljon välitimme
ulkonäöstämme, vertasimme itseämme muihin, siksi
saimme taudin, joka maskilla peittää kasvojamme,
jotta ymmärtäisimme, että aito kauneus ei siinä
piileskele.
Ajattelimme, että olemme maapallon
valtiaita, siksi saimme taudin, jotta tämä pieni,
näkymätön taudin aiheuttaja kesyttäisi meidät.
Tämä tauti meiltä hyvin paljon
kaikkea hävittää, samaan aikaan mahdollisuutta antaa
siihen, jotta uudelleen huomaisimme, että mikä on
toden teolla tärkeää elämässä.
Ikävä kyllä saimme sellaisen taudin,
mikä yllemme tarkalleen määrätty on....”