Etelä-Saimaan uusi piirisihteeri
Rakentajan hommissa

Arto A u r a n e n, 46, siirtyi kesällä perheineen Kajaanista 450 km etelään, Lappeenrantaan. Kainuulaisesta luokanopettajasta tuli tosissaan rakentaja. Kesän aikana alkoi nousta pystyyn omakotitalo ja elokuun alusta alkoi tehtävä seurakunnan rakentamisessa Etelä-Saimaan Kansanlähetyksen uutena piirisihteerinä. Mutta mikä vei maallikon kokotoimiseksi hengellisen työn tekijäksi, siitä kertoo Arto mielenkiintoisia asioita.

Kesän ajan ja osan syksyäkin Aurasen perheen asuinpaikkana on ollut asuntovaunu omakotirakennuksen tontilla. Siinä Arto asuu lastenhoitajavaimonsa Leenan ja tytärtensä Annelin ja Elinan kanssa; vanhin tytär Johanna on jo lähtenyt kotoa. 23 vuotta kajaanilaisena opiskelijana ja opettajana toimineen Arto Aurasen muuton taustalla on kaksi vaarallista rukousta.

Ensimmäinen vaarallinen rukous
- Kaiken lähtökohtana on tietysti oma uskoontulo syksyllä 1982. Taustana sille oli avioituminen uskovan tytön kanssa 1965 ja opiskelu Kajaanin opettajaseminaarisa 60-luvun lopussa, jolloin seminaarissa oli herätyksen aika. Opiskelin seminaarissa yhtaikaa mm. Heikki Kuosmasen kanssa, joka oli Kainuun kansanlähetystyön alkuunpanijoita. Silloinen etsikkoaika meni ohi, ja aika tavalla arvostelinkin tuota herätystä. Elin tässä maailmassa ja Leena-vaimonikin, joka nuorena oli tullut uskoon, alkoi vieraantumaan hengellisistä asioista.

Uusi etsikkoaika elämääni tuli 80-luvun alussa. Jo sitä ennen jouduimme Kajaanissa lastemme kautta tekemisiin uskovien, Kansanlähetyksen ystävien, kanssa. Kansanlähetyksen lasten päiväkoti pelasti perheemme kahdesti vaikeasta lastenhoitopulmasta. Muuttaessamme omakotitaloon hyvä ystävämme Kansanlähetyksestä pelasti meidät kolmannen kerran lastenhoitopulmastamme ja tilasi meille Uuden Tien. Näissä vaiheissa Leenalla alkoi uusi etsinnän vaihe. Hän rupesi käymään Kansanlähetyksen seuroissa ja koki hengellisen uudistumisen 1980.

Kaksi vuotta myötäelin ja kipuilin vaimoni rinnalla näiden hengellisten asioiden kanssa. Vaimoni veti minut, vastahakoisen, mukaan Kansanlähetyksen seuroihin, joissa sana rupesi sattumaan. Syksyllä 1982 rukoilin ensimmäisen vaarallisen rukouksen: "Tässä olen, Herra, ota minun elämäni." Siitä alkoi uskontieni, jota seuraavana keväänä koeteltiin tyttäreni sairauden välityksellä. Silloin rukoilin: "Tapahtukoon sinun tahto, Herra."
Jumalan tahtoa olen halunnut elämässäni etsiä. Olin noissa vaiheissa kaulaani myöten täynnä erilaisia maallisia rientoja ja luottamustehtäviä. Vähän kerrassaan irrottauduin niistä, viimeksi paikallisen ammattiyhdistyksen vastuutehtävistä, ja rupesin antamaan aikaa hengelliseen työhön.
 

Toinen vaarallinen rukous
- Lähdin Kainuun Kansanlähetyksen työntekijöiden matkaan seuroihin todistajaksi ja puhujaksi. Se antoi rohkeutta hengelliseen toimintaan. Minut vedettiin mukaan Kainuun Kansanlähetyksen johtokuntaan ja erilaisiin vastuutehtäviin. Olin vastuussa miestenpiirissä, Missio-piirissä, seuratiimin vedossa ja, iltahartauksien pidosta sekä pienpiiritoiminnasta.
Jossakin vaiheessa huomasin, että tehtäviä alkoi kasautua liikaa. Ei enää jäänyt riittävästi aikaa varsinaiseen omaan ammattiin. Vuosi sitten kesällä olimme yhdessä vaimon kanssa valtavan innostuneita Herran työstä ja suunnittelimme kaikenlaista niin, että Kansanlähetyksen työntekijätkin rupesivat pidättelemään. Tuossa vaiheessa rukoilin toisen vaarallisen rukouksen: "Jos tahdot, Herra, ota vaikka kokonaan."
Tuon rukouksen jälkeen alkoi tapahtua. Minulle tarjottiin erilaisia mahdollisuuksia kokotoimiseen hengelliseen työhön. Omalla kohdallani koin johdatukseksi sen, että Etelä-Saimaan eläkkeelle jäävä piirisihteeri Pauli Silvento i n e n otti yhteyttä ja pyysi piirisihteeriksi.
Asiat alkoivat rullata. Kävin tutustumassa tilanteeseen ja johtokuntaan. Rupesimme selvittelemään asuntoasioita ja myymään omakotitaloamme Kajaanissa. Kesän alussa siirryimme Lappeenrantaan ja siitä lähtien olemme tosissamme rakentaneet omakotitaloamme.

Työ alkaa
- Elokuun alusta otin vastaan piirisihteerin tehtävät. Heti alussa olin mukana liikkeen valtakunnallisen Nuorten kesätapahtuman tehtävissä ja samalla sain tutustua paikallisiin ystäviin. He ovat myös auttaneet minua talon rakentamisessa.

Työn hahmottaminen ja suunnittelu on vielä kohdallani alussa, mutta Kainuun Kansanlähetyksen aktiivina toimiminen opetti vuosien varrella paljon. Haluan erityisesti pitää esillä maallikkovastuuta ja tukea
uskovat ystävät voivat ottaa harteilleen. Ensimmäinen toivomukseni on löytää ystäviä, joiden kanssa saan toteuttaa toimintaa. En halua, että kaikki on kiinni minusta, työntekijästä.
Pienryhmätoiminta -, raamattu, rukous-, lähetys- ym. piirit - ovat tärkeä osa työtä. Sunnuntai-iltapäivisin tulee Lappeenrannassa olemaan perheystävällinen ystäväkokoontuminen, maanantaina toimistolla raamattu- ja rukouspiiri, tiistaina lähetyspiiri, keskiviikkona päiväpiiri johon myös äidit lapsineen voivat tulla, torstaina raamattuopetusilta ja lauantaina nuorten ilta. Maakunnassa tulen vierailemaan voimieni mukaan, ja jokaiselle paikkakunnalle haluaisin perustaa ystävien säännöllisen raamattupiirin. Edessäni on seurakunta- ja kirkkoherrakierros, jotta pääsisin tutustumaan työkenttääni.

Haluan sydämestäni olla rakentamassa Herran seurakuntaa. Sitä on opettanut myös oman omakotitaloni rakentaminen. Siinä tarvitaan monenlaisia työvälineitä. Seurakunnan rakentamisessa tarvitaan kaikki uskovat ystävät armolahjoineen, ja tämä rakentamistehtävä on yhteinen tehtävä, ei vain työntekijöiden: siinä tarvitaan kaikki uskovat omille paikoilleen.

Ensi tuntuma on minulle ollut myönteinen. Ihmiset täällä Karjalassa ovat vilkkaita ja eloisia, avoimia. He puhuvat itsestään, mikä taas kainuulaisille oli paljon vaikeampaa. Omalla ja koko perheen kohdalla olemme saaneet kokea todeksi Raamatun lupauksen: "Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen." Olemme rukoilleet johdatusta vaimoni kanssa, joka on ollut minulle korvaamaton apu. Yhdessä me teemme tätä työtä.
 

Juha Väliaho
takaisin