SISÄINEN PUOLUSTUSJÄRJESTELMÄ

Sisäinen puolustusjärjestelmä perustuu veren valkosoluihin. Valkosolujen pääasiallinen tehtävä onkin suojella elimistöä bakteereilta, viruksilta ym. taudinaiheuttajilta. Valkosoluja on paljon hengitysteiden seinämissä, suun alueella ja ruuansulatuskanavan seinämissä. Valkosolut toimivat lähinnä kudoksissa, ja veri on niille vain kuljetustie vaikutuspaikkoihin. Valkosolujen pääsyä kudoksiin edistää se, että monet niistä voivat puristautua solujen väleistä ja näin liikkua kudoksissa.
   Toiminnan ja ulkonäön perusteella valkosolut jaotellaan jyvässoluihin, monosyytteihin ja imusoluihin.

Jyvässolut ja monosyytit (syöjäsolut)

Syöjäsolut ovat elimistön yleisluonteisia terveyspoliiseja. Ne eivät valikoi kohdettaan kovinkaan tarkasti, vaan riittää kunhan kohde on elimistön ulkopuolinen tunkeilija. Syöjäsolut tuhoavat myös omia soluja, jotka ovat esimerkiksi viruksen infektoimia.
Jyvässoluissa on nimenmukaisesti lukuisia lysosomi-organelleja, jyväsiä, joissa olevat entsyymit tuhoavat vieraita partikkeleita. Jyvässolut fagosytoivat eli "syövät" vieraat partikkelit sisäänsä, jossa ne yhtyvät lysosomien kanssa ja tuhoutuvat siellä. Jyvässolut syntyvät punaisessa luuytimessä. Niiden tuma on liuskottunut.
          
         Monosyytti

Monosyytit ovat jyvässolujen ohella fagosytoivia soluja. Verestä ne kykenevät siirtymään myös muihin kudoksiin, vaikka ne ovat valkosoluista suurimpia. Erityisesti aktiivisia monosyyttejä kutsutaan makrofageiksi. Niiden pintaan, ikään kuin näytteille, joutuu osia niiden syömistä taudinaiheuttajista. Näihin osasiin T-imusolut reagoivat aktivoituen tappaja-T-soluiksi.

Sivu kopioitu University of Oulu, Students WWW serveriltä

Ihmisen valkosoluista on monosyyttejä 3-8%. Niiden suuri tuma on keskiosastaan taipunut, usein hevosenkengän muotoinen. Monosyyttien tuma sijaitsee yleensä soluliman reunalla, solulimaa on suhteellisesti enemmän kuin lymfosyyteissä.

PALUU

Kuva Kuopion yliopiston WWW-sivuilta